Kesä ja ruska
Monelle Äkäslompolo on vain laskettelu- tai hiihtokohde. Ruska-aikaan erityiset naiset ovat löytämässä Lompolon maisemia. Myös kesällä tuntureilla kulkeminen tai valmiilla reiteillä kävely ovat kokemisen arvoista luontoliikuntaa. Sääskiä ei ole joka paikassa ja siellä missä on, niin kevyen hupun avulla niistä pääsee kokonaan.
Katseet Kellostapulin päältä kohti Kesänkitunturia.
Viivi 5 v. kiipesi tämän reitin Varkaankurun laavulta tunturin huipulle ihan itse kävellen.
Ruska-aikaan tunturin rinteet saavat sykähdyttävävän väriloiston. Tässä Lainiotunturia syksyllä 2009.
Patikoinnin välissä voi istahtaa laavuille taikka muille tulentekopaikoille.
Heinäkuun loppupuolella kypsyvät Lapin jalot hillat poimijoita varten.
Äkäslompolosta lähtee useita sauvakävelyreittejä. Ei tarvitse pyöriä ympäri samaa puistoa kuten kotona.
Isommilla reiteillä on mukava ajella maastopyörällä. Tässä tytöt lenkillä Tunturijärven laavun lähellä. Jos pidät alamäkipyöräilystä, niin Ylläsjärven puolella pääsee Gondolihissillä tunturin päälle.
Vaellus kansallispuistossa taikka lähivaellus kylän
|
|
-
Pakasaivo on noin kilometrin mittainen rotkojärvi, jonka ovat muodostaneet jääkauden sulamisvedet. Päätyseinämä on 70 metriä korkea. Pakasaivoon pääsee Äkäslompolosta joko autolla tai pyörällä.
Äkäslompolon vesistöstä ollaan muokkaamassa Kalaparatiisia. Vielä menee aikaa ennenkuin työstä saadaan pysyviä tuloksia. Elämyksiä saa nytkin eikä taitavan kalastajan tarvitse retkeltä tyhjin käsin palata.
Äkäslompolosta löytyy rauhaa ja yksinäisyyttä monelle kivelle istujalle. Äkäsjoki heinäkuussa 2010.
Ruskan jälkeen tulee ensilumi peittäen hennosti puut ja maan. Äkäslompolon kylää Kuertunturin päältä kuvattuna (kuva Heli Kaulanen) |
|
-
Näkymä Kuerilta Ylläksen suuntaan. Tunturin huippu on saanut aavistuksen lumesta (Kuva Heli Kaulanen).
Aivan upea hetki seisahtaa laakealla Pyhätunturilla ja hengittää raikasta syysilmaa! (kuva Heli Kaulanen).
Kuerjoen alalinkassa oli erikoinen kalanpyydys. Kun taimen yritti ylävirtaan ja hyppäsi linkkaa ylös, niin joskus hyppy epäonnistui ja kala putosi konttiin. Kontti käytiin kokemassa aina lyhyen ajan kuluttua, jottei virta hakkaa kalaa pilalle. Paikalliset laittoivat saaliskalat ruuaksi (heinäkuu 1933).
 |
Turistit ovat löytäneet myöhään keväällä lunta Varkaankurusta. Ensin lensi yksi lumipallo ja kohta kuru oli täynnä palloja ja naurua. |
-
Kalanperkuuta Kesänkijärvellä 1969. Kuvassa Tauno Soutukorva, Leo Jämsä, Eino Jämsä ja Einari Kangosjärvi.
Puutteellisten karttojen ja reittien vuoksi patikoinnissa käytettiin myös oppaita. Tässä vasemmalla Hille Kaulanen johtamansa ryhmän kanssa Ylläksen kairoilla.
Hilla-aikaan turistit toivoivat joskus paikallisia oppaita. Kuvan keskellä Uuttu-Kalle ja oikeasa reunassa Einari Kangosjärvi ovat paljastaneet käyttökelpoisen hillasuon.
Kaikki Äkäslompoloon kesäaikana tulleet kuvaajat ovat pysähtyneet Kukkolankoskella ottamassa kuvia siian lippoamisesta ja muusta kalastuksesta.
Tornionjoen Kukkolankoskella on siikaa pyydetty lipolla iät ja ajat. Tässä vuoden 1933 kalastusta. Mielenkiintoinen asia tuo muoti. Tuohon aikaan pojilta ajettiin kesäksi tukka pois ja 2000-luvun alkupuolella sama tukaton malli on erittäin suosittu aikuisilla (Rancken).
Kukkolankoskella laitetaan kalapatoa ja sen mertaa kuntoon (1933, Rancken).
U.A. Saarisen Kukkolankoskelta vuonna 1951 ottamasta kuvasta näkyy, kuinka hutera rakennelma siian lippoajalla on.
Muinainen tapa pyytää eväskalaa, oli laittaa kepin nokkaan hirttosilmukka ja uittaa se kalan ympärille ennen maalle tempaisua. Seuraava vaihe oli laittaa kepin nokkaan jokin pieni haavi ja pyydystää kalaa sillä.
Torniojoen Kukkolankoskella on säilynyt läpi vuosisatojen tapa lipota siikaa pitkänomaisella haavilla. Koski on niin vuolas, että siian täytyy nousun välillä levätä kosteessa tai kuopassa. Kalastaja tuntee nämä lepopaikat ja uittaa lipponsa vuorotellen eri paikkoihin.
Lohipadon nuottaa koetaan. Nuotan suulla vettä porkataan, jotta kalat eivät uisi siitä karkuun.
Tässä porkkamies puunuijansa kanssa. Veneissä näkyy lohinuottaa.
Komea lohivonkalehan sieltä saaliiksi saatiin. Kuka tunnistaa henkilöitä?
Lohen ja muun kiinnostavan kalan istutus ja hoito virkistyskalastajia varten on vaativaa ja osin turhauttavaa työtä. Merialueella kalastajat pyytävät lohta ja myyvät sitä sesonkina pakosta alehintaan niin, että lohta saa kaupasta 3 eurolla kilo. Tornionjoen suulla ruotsalaisten laajat rysäjärjestelmät kattavat koko valtavirran. Lisäksi ruotsalaisten pyyntiajat ovat suomalaisia laajemmat. Tornionjoella harrastetaan perinteistä lohen kullenuottausta. Kuvassa karunkilaiset tuovat kullesaalista kylälle vuonna 1947. Lohen rauhoituksen jälkeen pyydetään ajoverkolla siikaa ja siihen jää usein myös "iso siika". Lohensoutu vie suuren osan nousulohesta. Äkäsjoen vesistö on pieni ja verrattain voimakkaan kalastuksen kohteena. Saaliit ovat usein alamittaisia ja alamittaiset taimenet otetaan saaliiksi "tammukkoina". Eli helppoa ei kalaparatiisin rakentaminen ole.