Irma Kaulasen (o.s. Äkäslompolo) muistolle

Irma vuonna 2010. Lapsenlapsen lapsi Lenni Kaulanen sai tällöin nimen.

Sunnuntaina 12.4. saatoimme Irma Kaulasen Kolarinsaaren hautausmaahan hänen poikansa Kain viereen.
Irma oli äitini sisko, hänen puolisonsa Aatos on isäni veli, ja heidän esikoispoikansa Ahti syntyi vain kolme kuukautta ennen minua. Siksi on luonnollista, että perheidemme välillä oli kiinteä side, vaikka kotimme sijaitsivat Äkäslompolon vastarannoilla.
Irma syntyi tammikuussa 1928 Tanon taloon, Amanda ja Herman Äkäslompolon nuorimmaiseksi. Elämä näytti ankaruutensa alusta lähtien. Herman-isä sairastui parantumattomaan tautiin. Irma on kertonut muistavansa, kuinka hän kävi salaa silittämässä sairasta isäänsä, vaikka se oli tartuntavaaran vuoksi kiellettyä.
Kolmevuotiaan Irman tehtäväksi lankesi myös viedä naapuriin Riihelle viesti isän kuolemasta.

Irma kuvassa keskellä teini-ikäisenä kotitalonsa edessä (n.1940). Hänen vasemmalla puolella sisarensa Sirkka. Myhäilevä mies on Irman setä Teodor Äkäslompolo, joka asui samassa talossa.

Irma toinen vasemmalta äitinsä Amandan sekä siskojen Iltan ja Sirkan kanssa (1940-luvun alkua)


Amanda-äiti jäi jatkamaan elämää kolmen tyttärensä ja esikoispoikansa Kaunon kanssa. Niinpä myös tyttöjen oli tartuttava työhön kuin työhön. Amanda piti huolen siitä, että talossa riitti ruokaa ja paikat pysyivät siisteinä. Työnteosta huolimatta Tanon tyttärillä riitti aikaa myös harrastuksiin: leikkeihin, lauluun, käsitöihin, tanssimiseen...
Sotavuodet toivat uuden, raskaan iskun. Perheen ainoa mies, Kauno, menehtyi Karhumäen kenttäsairaalassa aivokalvontulehdukseen. Sen jälkeen perheellä oli edessä evakkomatka Ruotsiin, Glommelsträskiin. Äkäslompolo säästyi kuitenkin polttamiselta, joten kyläläiset saivat palata koteihinsa.
Ensimmäiset matkailijat olivat käyneet Äkäslompolossa jo ennen sotia. 1940-luvun loppupuolella turisteista tuli jo jokakeväisiä vieraita, joita majoitettiin ja ruokittiin myös Tanon talossa. Siellä Irma ja hänen siskonsa oppivat heille tulevaisuudessa tärkeät palvelutyön alkeet.

Irma nostamassa vettä vinttikaivolla. Ilmeisesti kyseessä on saunavesi, koska navettaan vesi johdettiin suoraa takana näkyvää puuränniä pitkin.


Syksyllä 1952 Irma Äkäslompolosta tuli Irma Kaulanen ja Kurulan talon emäntä, kun hän avioitui kotikylän pojan kanssa. Aatos oli muutamaa vuotta aiemmin ottanut hoitaakseen Kurulan talon isännyyden ja samalla isoisänsä Hermannin, tämän puolison Johannan ja heidän vammautuneen poikansa Kaukon. Töitä ja huolta oli siis tarjolla riittämiin. Ahti syntyi vuonna 1953 ja Kauno vuonna 1956. Myös matkailu kasvoi ja seuraavalla vuosikymmenellä perheen oli kevätviikoilla siirryttävä navetanvintille tehtyyn huoneeseen. Kuopus, Kai, syntyi vuonna 1965.
Irma ei pelännyt työtä, koska oli sitä ikänsä tehnyt. Hän oli myös tiukka ja määrätietoinen. Sitä kuvastaa tapaus keväältä 1968. Irma oli navettatöissä, kun apulaistyttö juoksi hätääntyneenä paikalle ja sanoi, että ”meile tuli Tapio Rautavaara, mitä mie tehen?” ”Laita yks lautanen lissää pöythän”, Irma vastasi yllätysvieraan nimestä häkeltymättä.
Hermanni ja Johanna olivat kuolleet. Kaukolle oli rakennettu oma, pieni mökki tien toiselle puolelle, mutta huolenpito hänestä jatkui edelleen.
Syksyllä 1982 Irma ja Aatos kokivat kovimman iskun, joka ihmistä voi kohdata, kun Kain elämä päättyi oman käden kautta. ”Se oli yhtä painajaista”, Ahti kuvasi noita aikoja hautajaisissa pitämässään muistopuheessa.

Irma 18 v. hiihtoretkellä vuonna 1946. Turisti Emil oli kovasti ihastunut kauniiseen Irmaan ja otti hänestä lukuisia kuvia.


Kaikesta huolimatta elämän oli jatkuttava. Matkailutoiminta siirtyi nuoremman polven haltuun. Irma ja Aatos muuttivat uuteen, omaan taloon, ja vanha Kurula katosi pikku hiljaa urheiluliikkeen uumeniin. Navettarakennus palvelee käsityö- ja taidegalleriana.
Uudelle vuosituhannelle tultaessa Irmalla alkoi ilmetä muistiongelmia ja hänellä todettiin muistisairaus. Olin muuttanut pois Äkäslompolosta ja tapasin häntä harvemmin, mutta joka kerta hän sanoi: ”Ko mulla on se Alzheimer.”
Pari viimeistä vuotta Irma ja Aatos ovat asuneet Kolarin Palvelutalossa. He saivat olla yhdessä loppuun asti.

Sisarukset Irma ja Sirkka Äkäslompolo ovat tehneet aamun askareet ja käväisevät lenkillä ennen iltaruuan laittoa ja muuta turistityötä.

Irma kotinsa portailla poikiensa Kaunon ja Ahdin kanssa.

Irman perheellä oli Äkäsjokivarressa Paloranta-niminen kesäpaikka. Lätynpaisto oli Irman työtä.

Pariskunta Aatos ja Irma Kaulanen kotinsa pöydän äärellä. Pullaa on pöydässä ja varmaan vieras otti kuvan.


Tieto Irman kuolemasta sai kyyneleet silmiini. En ollut surullinen Irman puolesta. Hän oli jo liukunut omaan maailmaansa, jonne muiden oli vaikea päästä. Lähtö tuli nopeasti, ilman tuskia ja ennen kaikkea ilman vuosikausien makaamista toisten hoidettavana. Sitä Irmakaan ei olisi varmasti halunnut.
Kyyneleeni aiheutti haikeus siitä, että jälleen yksi ihminen, joka on aina ollut olemassa, oli poissa. Samalla katosi jälleen iso palanen sitä Äkäslompoloa, jota ei enää ole.
Irman pitkän elämän aikana pienestä, syrjäisestä kylästä kehittyi merkittävä matkailukeskus. Kehittymisessä Irmalla ja hänen aikalaisillaan oli tärkeä rooli.
Kuvaavaa on, että koska Irma kuoli kevätsesongin aikana, hautajaiset oli järjestettävä sunnuntaina. Irman kotiseurakunnasta ei löytynyt pappia häntä siunaamaan. Sopikin hyvin, että Pyhän Laurin kappelin viikkopappi teki viimeisen palveluksen yhdelle Äkäslompolon matkailun uranuurtajista, joka oli myös yksi kappelin tontin lahjoittajista.
Erityisen koskettavaksi tilaisuuden teki se, että osa kappelin alttaritaulua eli ikkunasta näkyvää maisemaa on Irman ja äitini koti, Tanon talo, jonka Ahti on perinteitä kunnioittaen kunnostanut.

Irma miehensä Aatoksen kanssa lokakuussa 2010.


Irma lähti viimeisen kerran kotitanhuviltaan, mutta Tanon talon myötä hänen muistonsa elää vielä pitkään.
Hyvää ikuisuusmatkaa, Irma-täti.

Kari Kaulanen