Kuvia laskettelusta
Kun hissejä ei ollut, voitiin ylös vedättää myös porolla. Laskettelijat tulivat vauhdilla alas ja kohta poromieskin tuli poroineen alas auttamaan uudessa nousussa. Kylästä rinteeseen oli saanut jo hihtää 4-6 km.
Tavallisesti kyllä ylös noustiin hiihtämällä. Turvallisuussyistä tunturiin ei koskaan saanut mennä yksin. Ymmärtää hyvin, mitä eksyminen tai loukkaantuminen olisi merkinnyt aikana, jolloin kännyköitä ei vielä ollut. Varovaisuusperiaatetta on hyvä noudattaa tänäänkin.
Vauhdikasta Tandem-laskua. Koska lumessa oli kinoksia ja pehmeitä kohtia, niin hallittu kaatumisriski oli olemassa. Suksissa ovat omituiset nännikärjet.
Varkaankuru oli suosittu hiihtopaikka, jossa saattoi lasketella monella eri tapaa.
Aina löytyy osaajille vaativia taitopaikkoja. |
 |
-
Tämän hypyn alastulossa on varmasti riittävästi haastetta taitavallekin kaverille.
Toisinaan tehtiin oikein pujottelurinne. Pehmeässä lumessa käännös on tehtävä hyppäämällä.
Suojaiseen rinteeseen on tehty lumesta istuimet ja oikein baaritiskikin. Ei kukaan jaksanut koko aikaa nousta rinnettä ylös ja tällaisessa suojaisessa paikassa seurusteltiin ja nautittiin eväitä. Keväällä tätä lumibaaria kutsuttiin nimellä Riviera.
Jos ollaan laskettemassa ja välillä pistäydytään lumibaarissa, niin herrasmiehen asuongelmaan löytyy ratkaisu.
Hyvin erikoinen kuva Varkaankurusta 1950-luvulta (?). Lentäjä todella haluaa lähitarkkailla laskettelijoita. (Olen pyytänyt lisätietoja koneesta ja tilanteesta). Kuva Rabbe Schauman/SVM
Ylläksen ensimmäinen hissi valmistui Äkäslompoloon 1957 ja tämä kuva on hissin avajaisista. Hiihtohissi rakennettiin oudon ylös rinteeseen, jolloin alas laskenut joutui kapuamaan pitkän matkan ennen kuin pääsi hissin ala-asemalle. Sijoitukseen syynä lienee se, että kunta halusi hissin Äkäslompolon ja Ylläsjärven yhteiskäyttöön. Hissi oli Metsähallituksen maalla ja avajaisia johti MH:n piiripäällikkö Matti Korkalo Kolarista. Paikalla oli kunnan ja kylän väkeä todistamassa tätä uutta ihmettä.
Tämän hissitoimintansa Kolarin kunta lopetti kuitenkin jo 1963.Toiminta ei ollut taloudellisesti kannattavaa ja lisäksi vaijeri katkesi. Viiteen vuoteen rinteessä ei ollut toimivaa hissiä ollenkaan ja vasta 1968 sähköjen myötä saatiin uusi yksityinen hissi Äkäslompolon eturinteeseen. Hissiä pyöritti uusi yritys Yllästunturi Oy.
Tässä kuvassa Aatos Kaulanen valmistautuu ottamaan neitosta vyötäisiltä ja auttamaan kiinni hissivyön. Hissivöitä oli 120 kpl ja ne vuokrattiin päiväksi. Hissivyöhön pujotettiin naru, jonka molemmissa päissä oli kapula. Puukapulasta pidettiin kiinni ja rautaisen kapulan lovi asetettiin hissin pyörivälle vaijerille. Vaijeri kiskoi hiihtäjän tunturia ylös ja ylhäällä piti vetäistä itsensä irti vaijerista. Ei ollut ihan helppoa ja vaaratonta. Huomaa neitosen ja Aatoksen nilkoissa olevat ”Lumistopit”.
Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten laskettelijan tuli laittaa kapulansa lovi kiinni vaijeriin ylösmenoa varten.
Joskus lähtö epäonnistui ja hiihtäjä kupsahti nousuladulle. Häntä yritettiin irrottaa ja ellei se onnistunut, niin pysäytettiin vaijerin liike. Kuvassa Aatoksen isä Hille Kaulanen on rientänyt auttamaan pulassa olijaa. Maassa olijan ei ollut helppo irrottaa kapulaa vaijerista. Toisinaan kaatunut hiihtäjä vei mennessään vaijerin tukitelineitä ennen kuin laite saatiin pysähtymään.Vaikeutta lisäsi se, että ylhäällä oleva hissin käyttäjä ei rinteen vuoksi nähnyt koko matkaa eli kaatuja sai raahautua pitkäänkin ennen kuin hissin käyttäjä näki hänet ja pysäytti moottorin.
Näin tyylikkäästi kilolasit päässä noustiin ylös Varkaankurun yläpuolta. Tunturijono taustalla on kuten nykyään alkaen Kellostapulista, Kesängille ja Lainiolle. Kuvan hissi toimi bensakäyttöisellä Volkswagenin moottorilla. Vuonna 1968 rakennettiin uusi hissi toiseen paikkaan ja tämä toimi jo juuri kylään saadulla sähköllä.
Tämän vanhan hissin rakentaneella insinöörillä oli vain idea miten hissi toimisi. Hissi oli ainutlaatuinen tällaisella tekniikalla. Vaijeri hyppäsi joskus pois päältä ja tukipukit olivat irtonaisina lumen päällä. Eräät Kuopiosta kotoisin olleet turistit olivat sanoneet nähneensä Puijolla toimivan järjestelmän. Kuopion mies ei kuitenkaan antanut lupaa rakentaa samanlaista eli käyttää hänen ideaansa. On myös muistikuvia, että Kolilla olisi jotain tekemistä tämän hissin kanssa.
Edellisissä kuvissa näkyvä tunturijono on edelleen koskematon ja luonnonkaunis. Koska alue kuuluu Ylläs-Pallas kansallispuistoon ei siihen ole tulossakaan muutoksia.
Jotkut suuret työpaikat kuten Wärtsilä järjesti ryhmämatkoja Äkäslompoloon. Puolet väestä valittiin palkinnoksi ahkerasta liikunnasta ja toinen puoli arvottiin koko henkilöstöstä. Ison ryhmän ulkoillessa tunturi täyttyi laskijoista.
Tunturin rinnettä alas tultiin tyylillä ja vauhdilla. Jos hanki petti hetkellisesti, niin silloin nurin meno oli melko varmaa. Äkäslompolon sisarukset näyttävät mallia laskettelusta.
Aatos Kaulanen poron kanssa Ylläksen hiihtohissin huoltoajossa. |
 |
-
Yllästunturin päällä ollut palovartijan valvontatorni ja mökki olivat suosittuja kuvauskohteita. Tuiskuava lumi rakensi niistä aina taideteoksia.
Ylläksen ensimmäinen rinne- ja latukahvila oli käytössä keväällä 1953. Kauko Komulainen sai kunnalta luvan kahvilaan edellisenä vuonna ja hän piti kahvilaansa vain tämän yhden kevään. Kahvila oli nykyisen opastuskeskus Kellokkaan lähellä Varkhaanjänkällä. Melkoinen on ero nyt rinnekahvila Y1:seen ja nykyisiin latukahviloihin. Kuvassa Kaukon veli Antti Komulainen.
Kaukon toinen veli Paavo Komulainen perusti uuden kahvilan. Keväällä 1954 aloittanut kahvila rakennettiin Varkaankuruun suojaisempaan paikkaan. Kahvila sai myös kätevästi tarvitsemansa veden kurusta. Paavo lopetti kahvilanpidon ja lumi painoi rakennelman seinät kasaan.
Aatos Kaulanen keräsi nämä kaatuneet seinäpahvit ja kuljetti ne isänsä Hillen kanssa porolla tunturiin hissille asti. Niistä rakennettiin pieni kahvikioski, jossa keittäjä pystyi työskentelemään. Aatoksen vaimo Irma oli joskus myymässä, jos hänellä ei ollut kylällä turisteista töitä. Primuksella lämmitettiin vettä ja myytiin kuumaa mehua ja kahvia. Aamulla lähtiessä piti tarkistaa, että kaikki tarvikkeet olivat mukana. Kerran kaikki pyyhkeet olivat unohtuneet. Silloin kahvioapulainen Leena Uusisalmi hyppäsi suksille ja kävi hakemassa pyyhkeet. Sen verran oli matkaa ja tunturiin nousua, että Leenalla oli pari hikipisaraa otsalla takaisin tullessaan.
Ylläsjärven puolella oli Toivo Ylläsjärven kahvio Tuomikurussa. Kahvio toimi vain vuodet 1953-54. Lue Kuukkelista
(kahviokuvat Aatos Kaulanen)
Yllästunturin hiihtohissi näkyy taustalla. Pääsiäisenä 1968 ja juuri avatulla uudella hissillä oli jo näin paljon laskettelijoita tunturissa. Kuva Kåre Lagerbohm.
Uuteen sähköhissiin on vuonna 1969 jo laitettu näin hyvä nousulatu. Millähän se on tehty? Lumilautojen vuoksi mukavat nousuladut ovat nykyään hävinneet.
Tunturiin rakennettiin oikein Ylläs-portti ja rinteessä näkyy jo hissin nousulatu.
Kun laskettelurinteen parkkipaikkoja ei vielä 1979 ollut riittävästi, niin pääsiäisen autorivistö kattoi koko tunturitien.
Äkäslompolon rinneravintola vuonna ????
