Maila Alatalon muistolle

(Kari Kaulanen)

Maila Alatalo

Armas ja Linda Frimanin neljäs lapsi syntyi 1. heinäkuuta 1939, talvisodan kynnyksellä. Tyttö sai nimen Maila Kaarina. Joulun alla Riihentaloon, jossa perhe asui, tuli raskas tieto. Armas oli kaatunut Suomussalmella 19. jouluuuta. Armas oli minun isäni velipuoli, eli Maila oli serkkuni.

Maila säilytti isän ja äidin kuvaa näin. Lindalla on sankariristi puvussaan ja Maila sylissään. Armas-isän kuva on muurin ransilla ja kehyksiin  on lisätty sama kuva.

Talvisota päättyi, mutta reilun vuoden kuluttua alkoi jatkosota. Sen jälkeen oli vuorossa Lapin sota, ja myös Äkäslompolon asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon. Lindan ja lasten matka suuntautui Etelä-Ruotsiin.

Kotikylä sailyi polttamiselta. Vuonna 1946 Riihetalon tuvassa aloitti kansakoulu. Silloin alkoi myös Mailan koulutie. Koulunkäynti oli hänelle helppoa, ja hänet siirrettiin seuraavana syksynä suoraan kolmannelle luokalle.

Vuonna 1948 Äkäslompolo sai oman koulurakennuksen, jossa Mailakin ehti käymään ennen kuin 12-vuotiaana pääsi kansakoulusta.

Äkäslompolon koululaisia Helsingissä kouluretkellä 1950. Maila Friman kolmas oikealta kädessään eväsmaitohinkki.

13-vuotiaana Maila oli piikana Kurkkiolla, kun Anja oli sairaalassa ja Vertti savotassa. Hänen hoidettavinaan olivat kolme- ja viisivuotiaat lapset sekä kaksi lehmää. Nuoresta iästään huolimatta hän pärjäsi hyvin ja sai ensimmäisen palkkansa.

Kuvassa nuoripari Maila Friman ja Vilho Alatalo.

Rippikouluikäisenä Maila pääsi savotalle kokin apulaiseksi. Siellä hän tutustui Vilho Alataloon, joka oli hevosineen tullut savotoimaan Enontekiön Sonkamuotkasta.

Maila lähti Helsinkiin sotaorvoille tarkoitettuun kaksivuotiseen ompelukouluun. Yhteydenpito ja tapaamiset Vilhon kanssa kuitenkin jatkuivat, ja kesällä 1957 he menivät kihloihin.

Kun Maila palasi toisen vuoden jälkeen koulusta, oli häiden vuoro. Samalla kertaa Riihen pirtissä vihittiin myös Mailan vanhempi sisko Martta ja muoniolainen Veikko Liikavainio.

Mailan ja Vilhon esikoinen, Pirjo, syntyi keväällä 1959. Silloin perhe asui jo Vilhon kotipaikassa Sonkamuotkassa.

(Tähän olen pyytänyt Pirjolta kuvaa)

Toukokuussa tuli tieto, että Linda-äiti oli yöllä kuollut. Lindan nuorempien lasten pärjääminen 67-vuotiaan Manta-mummon hoivissa huoletti kaukana asuvaa Mailaa, mutta hän ei voinut tehdä mitään.

Perhe kasvoi. Vuonna 1961 syntyi Jarmo ja seuraavana vuonna Jari.

Jarmo Alatalo on Maila Alatalon poika. Tässä Jarmo vaimonsa Hilkan kanssa kyläjuhlissa 27.8.2010.

Mailan nuorempi poika Jari yhdessä vaimonsa Jaanan kanssa toukokuussa 2011 Mailan putiikissa. Alatalon pariskunta omistaa Mailan putiikin yhdessä Jarin siskon Pirjon kanssa. 

Kun lapset kasvoivat, Maila ja Vilho alkoivat valmistaa käsitöitä. Vuonna 1968 he aloittivat tuotteiden myymisen Sonkamuotkassa ohi kulkeville turisteille.

He päättivät yrittää kaupantekoa myös Äkäslompolossa, aluksi pääsiäisenä. Paikka löytyi Riihetanlon vierestä.

Tästä Riihen talon pihalta v. 1971 otetusta kuvasta alkoi Mailan putiikin tarina. Maila Alatalo myy keskellä Lapin lakki päässään. Mitään myymälärakennusta ei vielä ollut, vaan avoin toripöytä. Väliajalla tavaroita säilytettiin takana näkyvässä Karhu Uunon pahvikämpässä. Oikealla näkyy Riihen saunan nurkkaa.

Koska kauppa alkoi käydä hyvin, he ostivat 1970-luvun alussa junanvaunusta tehdyn asunnon, jonka päähän tehtiin muovilla suojattu myyntitila.

Ne olivat Mailan Putiikin alkuvaiheet Äkäslompolossa. , monien vaiheiden kautta, kauppa on kaksikerroksisessa, näyttävässä rakennuksessa, jonka yläkerrassa olevassa asunnossa Maila viihtyi pitkiä aikoja viimeisinä vuosinaan.

Mailan putiikki 22.3.2008 talviasussa. Kellostapulin huippuun paistaa vielä aurinko klo 19 aikaan, mutta pihaan ja kylään on jo laskeutumassa hämärä.

Ollessaan jatkokoulussa Sieppijärvellä Maila kirjoitti aineen koulukaveristaan, johon oli ihastunut. Opettaja luki sen ääneen parhaana aineena. Ehkä silloin syttyi hänen kipinänsä kirjoittamiseen.

Kipinä säilyi loppuun asti. Maila piti päiväkirjaa ja otti usein kirjoituksillaan lehtien yleisönosastoissa kantaa erilaisiin asioihin.

Vuonna 1995 hän tuli luokseni ja kysyi, voisinko auttaa häntä kirjan julkaisemisessa. Niin syntyi Elämän eväät Äkäslompolosta. Kirjassa Maila muistelee korikylänsä värikkäitä henkilöitä ja kertoo entisaikojen elämästä ja työtavoista. Lisäksi siinä on hänen kirjoittamiaan runoja.

Vuonna 2016 kirjasta otettiin uusi, kovakantinen painos.

Mailan kirjoittama ja Kari Kaulasen toimittama kirja elämästä Äkäslompolosta

Vuotta aiemmin julkaistiin Mailan lastenlapsille kertomista Potta-Rotta -tarinoista koostuva, Elsa-Maria Kaulasen kuvittama kirja.

Kolmas teos, jonka tekemisessä autoin Mailaa, oli nimeltään Elämäni tarina omana näkemyksenä. Tuo vuonna 2019 julkaistu kirjanen oli tarkoitettu vain omille jälkipolvlle ja muille läheisille.

Minun ja Mailan yhteistyö ei ollut yksisuuntaista. Käännyin usein hänen puoleensa, kun tarvitsin muistitietoa omiin kirjoituksiini. Soittelimme muutenkin silloin tällöin ja saatoimme puhua parikin tuntia kaiken maailman asioista.

Mailan viimeisiä vuosia varjostivat Vilhon kuolema helmikuussa 2010 ja monet sairaudet. Niistä huolimatta Maila säilytti myönteisen elämänasenteensa.

Hän oli rakastettu mummo lapsenlapsilleen, kuljetti heitä ulkomailla ja järjesti heille vuosittain Mummolan joulun, johon viime vuosina osallistuivat myös lastenlastenlapset.

Maila kuoli 20. tammikuuta. Hänet siunattiin Äkäslompolon kappelissa, vain parinsadan metrin päässä omasta lapsuuskodista, jonka pihapiirissä vietettiin muistotilaisuus. Se oli lämminhenkinen ja suorastaan iloinen, siis päähenkilönsä näköinen.

Muistotilaisuuden lopuksi saattoväki kokoontui pihassa odottaneen ruumisauton viereen laulamaan virren ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”.

Sen jälkeen Maila lähti omaistensa saattamana viimeiselle matkalleen kohti Palojoensuun hautausmaata. Vuorokauden jo lähetessä loppuaan hän pääsi vihdoin Vilhon viereen, kuten oli viimeisinä aikoina usein toivonut.

Mailaa lämmöllä ja kiitollisuudella muistaen

Kari Kaulanen

(Kuvat ja kuvatekstit Kalervo Niskakoski)