Kylän elinkeinoista
Muutama pieni pelto muistuttaa vielä entisistä elinkeinoista. Heinät on laitettu kuivumista varten seipäille, joita kutsuttiin myös nimellä tuuttero (Tiurajärventie) . Tässä on kuva kylän viimeisistä heinäseipäistä 15.7.2006.
Äkäslompolo oli 1960-luvulle asti tavallinen Lapin kylä. Taloissa oli karjaa, viljeltiin pieniä peltoja, hoidettiin poroja ja käytiin metsätöissä. Muuttoliike kylästä pois opiskelun ja työpaikan vuoksi oli normaali nuorten kohtalo. Kaivostoiminta ja kalkkitehdas tarjosivat töitä lyhyen ajan. Yllästunturin ja matkailun ansiosta kylä on täysin muuttunut. Yhtään navettaa kylässä ei enää ole. Eläimet rajoittuvat poroihin, muutamaan hevoseen ja kissoihin ja koiriin. Neljä taloutta työskentelee laajemmin porotaloudessa. Muu väki elää pääosin matkailusta. Pienempiä perheyrityksiä on lukuisia ja muutama, jossa on palkattuja työntekijöitä muutamasta pariin kymmeneen.
Riihen talon emäntä juottaa vasikka jokirannassa 1940-luvun alkupuolella. Tosi kapea silta johtaa yli Äkäsjoen uittotammen.
Heiniä eläimille tehtiin pitkin jokivarsia, järvien rannoilta ja alueen jänkiltä. Samuli Palomaa kertoi minulle seuraavan heinätarinan. Hän oli veljensä Maunon ja kolmannen miehen kanssa niittämässä heinää Kutujärvellä. Kun alkoi sataa, niin trio lähti kämpälle pitämään sadetta ja pelaamaan korttia. Sade ei lakannutkaan kovin pian. Kun niittoa mentiin sitten jatkamaan, niin vesi oli matalassa Kutujärvessä noussut niin paljon, että tulva oli vienyt kaiken niitoksen mennessään. Ei kun porukka kotiin tyhjän tuloksen kanssa.
Äkäslompolon kylän suurin tulolähde oli yhteen aikaan tervanpoltto. Sama koski myös lähialueita. Kuvassa vanha tervahauta Äkäsjoen Niesajoelta v. 1922. (Kuva Samuli Paulaharju/SKS KRA). Tervanpoltto alkoi 1800-luvulla ja hiipui 1950-luvulle tultaessa.
Matkailusta tuli pian tärkeä tulonlähde. Jotta turisteille voitiin tarjota hyvää ruokaa, niin Keski-Kaulasessa järjestettiin kutsutun opettajan voimin keittokurssit. Takarivistä alkaen Helmi Ylläsjärvi, Aino Joensuu, Hilda Salmijärvi, opettaja Muittari, Fredrika Kaulanen, Amanda Äkäslompolo ja turisteja Riihimäeltä. Edessä Annikki Friman, Veera Palomaa, Sirkka Äkäslompolo, Eila Pietikäinen, Aino Kaulanen ja opettaja. Edessä kuopus Lauri Kaulanen.
Kylän kaksi suurinta työnantajaa ovat Lapland Hotels ja Jounin kauppa. Lapland Hotels Oy:n hotellit Ylläksellä, LH Ylläskaltio ja LH Äkäshotelli eli Pirtukirkko (Kuva yllä) ovat osa Äkäslompolon suurinta työnantajaa. Samaan yritykseen kuuluvat myös Lapland Safaris Oy, Y1 ja Ylläs-Ski Oy (laskettelukeskus). Työpaikkoja on noin 20 ja sesonkina parisataa.
Äkäshotelli perustettiin vuonna 1974 Äkäsmotelli Oy:n nimellä. Huoneita oli alussa 22 ja niiden lukumäärä tuplattiin 1979. Vuonna 2010 vuodepaikkoja on ilman lisävuoteita hotelleissa ja niiden mökeissä yhteensä 600.
Valmistumisen jälkeen Äkäshotelli herätti suurta kiinnostusta paitsi turisteissa, niin myös kylän asukkaissa.
Suomen suurimmassa K-marketissa Jounin kaupassa on sesonkina 35 työntekijää ja 22 hiljaisena aikana.
Jounin kauppaan liittyvässä kehittyvässä Jounin Kauppakeskuksessa on työpaikkoja suunnilleen sama määrä.
Metsähallitus tarjosi lyhyen hakkuuajan työtä kylälle. Sen jälkeen MH:n työpaikkoja on ollut harvassa. Tässä oikealla valvoja Ahti Tolonen yhdessä aluemetsänhoitaja Yrjö Hämäläisen kanssa Ylläksellä 1970-luvulla. Metsänhoitaja Yrjö Hämäläinen oli yli-innokas metsän suojelija. Hän otti tai yritti ottaa pois kirveet retkeilijöiltä, jotta nämä eivät pystyisi metsässä tekemään tulia ja hakkaamaan niihin kuivia puita. Muuta työtä oli alueella vähänlaisesti ja monesti Yrjö oli Ahdilla latukoneen painona. Kerran Metsähallituksen ylijohtaja Eirik Arnkil tuli latukonetta vastaan ja tokaisi, että luulisi metsänhoitajalla olevan muutakin tekemistä kuin latukoneen painona oleminen. Hoidetut ladut olivat tärkeä keino pitää matkailijat halutulla reitillä.