Kylän askareista

Tytöt pyykillä 1933 Äkäsjoen rannalla nykyisen Mailan putiikin kohdalla. Taustalla Yllästunturi. Kuvaan liittyy pieni nimileikki. Vasemmalla on Alli Gardin, josta myöhemmin tuli Alli Ristimella. Oikealla Maija Ristimella, joka avioitui nimellä Maija Gardin.

Ennen pyykkikoneita vaatteiden pesu oli kovaa hommaa. Tässä 1960-luvun kuvassa Orvokki Viuhkola ja Anne Ristimella huuhtelevat pyykkiä Äkäsjoen jäällä. Pyykkivesi oli ensin lämmitetty saunan tai navetan padassa ja sitten vaatteet oli pesty harjalla vedessä pyykkilautaa apuna käyttäen. Monet vaatteet myös keitettiin vesipadassa niiden puhtaaksi saamiseksi ja ennen kaupan pesuaineita pesussa käytettiin lipeävettä. Pesun jälkeen vaatteet vietiin joen jäälle tai kesällä rantaan huuhtelua varten. Ja kaikki tämä oli yksinomaan naisten työtä.

Ruuanlaitto omalle väelle ja myöhemmin myös turisteille työllisti naisia joka talossa. Tässä Sirkka Friman hellansa kanssa.

Näin hienoina naiset olivat kansallispuvuissa juhannuksena. Äkäslompolojärvellä veneessä edessä Maija Ristimella, keskellä Anja Kaulanen (myöh. Kurkkio) ja takana Aili Äkäslompolo. Naisilla oli aina huolena ruuan laitto ja niinpä Maija on ottanut uisteluvavan käteensä matkan ajaksi. Taustalla näkyy Kentän talo.  (kuva Gunnar Stenfors)   

Lampaita pidettiin villan ja lihan vuoksi. Hameet, villapaidat, välihousut, sukat, vanttuut ja päähineet kudottiin kotona villasta. Tässä Eliisi Äkäslompolo karstaa lampaan villoja. Sitten villahahtuvat kehrättiin rukilla langaksi. Ja sitten vain sukkapuikot heilumaan.

 

Tässä Johan Valerius eli Jonne Äkäslompolo ( 1894-1944) Tervahautaa hoitamassa.

Tervanpoltto oli 1800 luvulla Äkäslompolon pääelinkeino. Kylässä tehtiin tervatynnyreitä ja poltettiin tervahautoja. Tynnyreihin lastattu terva kuljetettiin veneellä pitkin Äkäsjokea kohti Muonionjokea. Osa tynnyreistä laitettiin virran mukana kulkemaan kohti alajuoksun sulkupuomia ja uitettiin sinne. Tervatynnyrit kuljetettiin veneillä ja lautoilla Tornioon, josta terva laivattiin eteenpäin aina Englantiin ja muualle Eurooppaan.

Tervatynnyreitä uitetaan kevättulvan aikaan Äkäsjoessa kohti Muonionjokea.

Kotitarvekalastusta ruuan hankinnan vuoksi oli lähes joka taloudessa. Kuerlinkat ja sillä ollut kalanpyydys. Ylävirtaan hyppäävä taimen putosi toisinaan sivuun ja jäi konttipyydykseen. Kokija nosti pian pyydyksen ylös, jottei virta olisi hakannut kalaa pilalle.

Pientenkin purojen varteen tehtiin omia myllyjä. Äkäslompolossa myllyjä oli Kaupinjoessa, Niliojassa ja useampi Äkäsjoessa.  Keväällä jauhot olivat vähissä ja hyvissä ajoin hakattiin jäätä pois myllyn ympäriltä, jotta kevättulvan aikaan voitiin jauhaa viimeiset jyvät jauhoiksi. Äkäslompolon suurin mylly oli Äkäslinkalla ja siinä oli riittävän kova virta myllyn pyörittämiseen läpi vuoden. Kalervo Uuttu hoiti jonkin aikaa Äkäsmyllyä turisteja varten. 

 

Kalanperkuuta Kesänkijärvellä 1969. Kuvassa Tauno Soutukorva, Leo Jämsä, Eino Jämsä ja Einari Kangosjärvi. Nuotta- ja verkkokalastuksella oli ennen merkitystä perheen ruualle. Joskus jotain muutakin. Eräs toinen kylän mies irrotti Pyhäjärvellä verkostaan komeaa siikaa. Leveästi myhäillen hän sanoi, että tällä mie vaihan illalla ...jotain mukavaa.

Syksyinen marjanpoiminta antoi talvea varten vitamiineja ja toi vaihtelua yksitoikkoiseen ruokavalioon.

Lähimetsistä pyydettiin lintuja, jäniksiä, hirviä ja joskus jopa karhu. Myyntiin pyydettiin kettua ja oravaa. Tässä kuuluisa karhunmetsästäjä Kusti Äkäslompolo esittelee ylpeänä Amerikasta lahjana saamaansa asetta..

Monet kylän taloista omistivat poroja ja pääosin poronhoidolla eläviä perheitäkin oli. Tässä syksyinen poroerotus.

Joka talossa oli jonkinlaista karjanhoitoa ruuan vuoksi. Tässä Möyhölän väki tekee lehmille heinää.

 

Metsätyöt työllistivät 1930-1960 luvuilla suurten savotoiden ja osin omien hakkuiden vuoksi. Tässä Juho Palomaa palaamassa metsätöistä.

Kaadetut puut ajettiin hevosella joelle tai järvelle uittoa varten. Tuure/Tyyre Kaulanen on 1930-luvulla menossa Voikko hevosensa kanssa kohti lanssia. Kyydissä hakkuri Tuure Friman. Taustalla toinen hevonen menee hakemaan uutta tukkikuormaa.

Äkäsjoen Niverkoskella tukkisumaa ovat purkamassa vasemmalla Kalle (Kaarle) Kangosjärvi (s. 1910). Tukin päällä istuu Aukusti Raittimo.

Talven turismi alkoi 1930-luvulla. Aikaa myöten myös kesävieraita alkoi tulla Äkäslompoloon. Vuonna 1957 laitettiin Ylläksen ja Pallaksen alueelle retkeilijöitä auttavia viittoja. Ylläksen alueella oppaana toimi Hille Kaulanen, joka oli jo omatoimisesti laittanut turisteille reittejä. Huomaa ajalle tyypillinen pokasaha kämpän seinällä

Monet kyläläiset majoittivat turisteja ja toimivat rakennettujen mökkien huoltajina. Tässä Hille Kaulanen Karinivan mökillä puunteossa v. 1952. Hilleä arvostettiin kovasti Karinivassa ja häntä kutsuttiin hovimestariksi. Huomaa, että saha oli vielä perinteinen puukehikkoinen pokasaha. Pokasaha on koottava jännesaha, joka koostuu sahanterästä ja puisista pää- ja välipuista sekä pääpuita yhdistävästä kiristysnarusta puukapuloineen. Sahapuut veistettiin useimmiten itse ja valmiina ostettiin vain sahanterä ja kiristysnaru. Pokasahaa seurasi rautakehikkoinen kaarisaha, joka on vieläkin käytössä käsisahana mökeillä ja vastaavissa.

Sodan tanssikiellon jälkeen ja aikojen parannuttua rakennettiin Suomeen runsaasti kylätanssilavoja. Tässä Äkäslompolon lavan avajaistahdit vuodelta 1951. Lavan puutavara sahattiin Nilivaarassa ja kuljetettiin veneillä järven yli ja siitä hevosella perille Helukkaan soramontun lähelle. Kylän väki teki lavan talkoilla ja Aatos Kaulanen oli mukana työssä. Helukassa olleen lavan lähellä oli kumpuilevaa metsämaastoa ja nykyinen Lemmenlaaksontie on saanut tästä osin nimensä. Täällä pelattiin myös paljon lentopalloa. Vasemmalta toisen parin ruutuleninkinen daami on Ilta Äkäslompolo (myöh. Kaulanen). Oikean puoleisin mies on Iltan tuleva mies Toivo Kaulanen. Veli Aatos ikuisti tangon ensi askeleet.

Monessa Lapin kylässä kortinpeluu oli uskovaisten mielestä syntiä ja sitä ei voinut tehdä sisällä kenenkään talossa. Siksi kylän miehillä oli tällaisia pelipaikkoja läheisessä metsässä. Kovin pitkää se ei säilynyt salaisena,vaan tämänkin paikan tiedettiin olleen hiukan Tunturitien risteyksestä Kuopalle päin. Toinen peluupaikka oli Möyhölän kankaalla nykyisen koulun lähellä. Joissain kylissä näitä pelipaikkoja kutsuttin miesten kesken koodinimellä "käräjäkivet". Talvella korttia pystyi pelaamaan metsäkämpillä hetken iltaruuan ja nukkumaan menon välillä

Kylässä ei ollut urheilukenttää eikä oikein mitään paikkaa harrastaa urheilua. Rintamalla olleet miehet olivat harrastaneet eri lajeja ja toivat harrastuksensa mukanaan. Tässä vuonna 1945 perustetun V- ja urheiluseura Ylläksen Nousun kokousväkeä Takalehdon talon pihalla vuonna 1953. Onkohan ajatuksena lähteä juoksemaan ympäri Äkäslompoloa?

Huvittelut olivat hyvin vähäisiä eikä siihen ollut aikaakaan jatkuvan työnteon vuoksi. Kyläläisten kävelyretki Kuopalle ja takaisin v. 1964 oli todella suosittu. Vas. etualalla Svante Friman ja vaaleat henkselit. Väki seisoo Usko Frimanin pihalla ja portailla.