Kaulasten tarina

”Onko täällä kaikki Kaulasia?”

Tämän kysymyksen kuulee usein matkailijoiden ja muiden kylään muuttaneiden suusta.Toisin kuin huomattavasti laajemmalla Äkäslompolon suvulla, Kaulasella on kylässä nimenkantajia. Joidenkin mielestä ehkä liikaakin, mutta minkäpä sille voi.

Tämä ei ole mikään varsinainen sukuselvitys, sillä olisi hiukan laajempi ja upottavampi jänkkä tarpoa kaikkien ihmisten naimakaupat, ”väärän koivun takaa” syntyneet jälkeläiset, ynnä muut niittyriidat ja puukkohipat, joita varmaan  tämänkin suvun sisältä löytyy. Jokaisella suvustaan kiinnostuneelle on varmaan omat tietonsa ja tulkintansa sukuhaaransa vaiheista. Niitä en mielelläni mene tässä kirjoituksessa sorkkimaan, jokainen tehköön sen kohdallaan, jos haluaa. Kirjoitan tähän sukumme alkutarinan sellaisena kuin se vanhoista asiapapereista selviää ja mitä olen kuullut kerrottavan, loput päättelen. Lopetan historian kolmeen päätaloon: Kaulaseen, Mäkelään ja Kurulaan.

Kaulavaara on ollut paikan nimenä luultavasti hyvin pitkään. Nimi on kuitenkin suomalainen, ei saamelainen, eli Äkäslompolon ensimmäiset uudisasukkaat nimesivät muodoltaan kaulamaisen vaaran. 1800-luvun maajakojen yhteydessä oli alueelle muodostettu kaksi isoa tilaa: Äkäslompolo ja Kaula, joista ensimmäinen oli perintötila, vuodesta 1832,  ja jälkimmäinen oli nk. kruununtila. Sekä perintötilalliset että kruununtilalliset maksoivat maaveroa, mutta viimeksi mainitulla oli tilaansa vain asumisoikeus.  Vanhojen maapaperien mukaan Kaulan tilaa verotettiin ensimmäisen kerran 1844. Verotettavana oli todennäköisesti Erkki Ollinpoika Kaula / Luosujärvi s.1811.Hänen kättensä jäljet näkyvät tänäkin päivänä Äkäslompolon maisemassa.

Tämä maisemakuva on otettu vuoden 1950 tietämillä Kentän paikalta yli Äkäslompolojärven. Järven takana Kaulan tilalle Erkki alkoi aikoinaan rakentaa taloaan. Ennenkuin tuo taustaranta raivattiin synkästä kuusimetsästä, niin sitä kutsuttiin nimellä Karhuranta.

Erkki alkoi tietysti heti Karhulahdeksi nimettyyn rantaan asetuttuaan raivata ja kuivattaa kuusivaltaista korpea viljelyskelpoiseksi maaksi ja kaivoi kolme ojaa ylempää Kaulavaaran alta alas lompoloa kohti. Nämä ojanaverot vesi myöhemmin kulutti kuruiksi, jotka nykyäänkin ovat näkyvillä. Ensimmäinen laskee Mäkelän talon länsipuolelta, toinen Haapalan majojen ja Sport Shopin välistä, sivuten Ylläksen Kaivohuoneen. Kolmas ja suurin kuru on Jullin baarin ja Sivulantien välissä.  Ei jaksanut Erkki kuitenkaan kauaa talostella hallaisella rantatörmällä. Peräkkäiset katovuodet nk. suuret nälkävuodet vuosina 1866 – 1868 saattoivat olla yhtenä syynä siihen, että Kaulan tila autioitui vuonna 1869.

Eeva Maria Pudaksen avioton poika Johan Eevanpoika Pudas, s.1847 (isä Heikki Palovaara Kurtakosta ?),  tuli ilmeisesti siihen tulokseen, ettei hänellä ollut perintöosaa Kolarin Saarenputaalla. Hän kokosi kahteen veneeseen perheensä, johon tuolloin luultavimmin kuuluivat vaimo: Greta Matilda Koskenniemi ja lapset: Herman Yrjö s.1872, Hanna Vilhelmiina s.1873, Maria Serafiina s.1874, Laura Matilda s.1877  ja alkoi sauvoa Äkäsjokea ylöspäin. Herman Kaulanen on kirjoittajan isälle kertonut olleensa viisivuotias, kun he nousivat jokea Äkäslompoloon, eli vuosi voisi olla 1878 ja luultavimmin kesä. Hermannin kertoman mukaan rannalle oli tullut Tanon talon lapsia katsomaan ja vilkuttamaan tulijoille.

Juho Pudas rantautui autioituneelle tilalle, jossa oli Erkin jäljiltä asuinrakennus, jonka sijainti on ollut lähellä nykyistä Kaivohuonetta. Kerrotun mukaan, Martti Kaulasen puretun saunan paikkeilla, tai sitten alempana heti rinnetöyrään päällä; Veli Kurun rakentaessa, nykyään paikalla olevaa taloa, oli maasta noussut rakennuksen jäänteitä.  Kysymyksessä saattoi olla jokin muukin rakennus, esim. sauna.  Juho Pudas vaihtoi myöhemmin sukunimensä Kaulaksi tilan nimen mukaan. Savolaisperimä liitti nimen loppuun nen-päätteen ja nimi muotoutui Kaulaseksi. Karhulahden karhut kaikkosivat vähitellen, kun perhe alkoi lisääntyä ja kuuset rannalta kaadettiin tarvepuiksi viljelysten tieltä.Seurauksena perheen kasvamisesta oli se, että Kaulavaarasta haettiin petäjiä ja niistä rustattiin isompi pirtti vuonna 1884, nk. Keski-Kaulanen, joka joutui väistymään tien alta v. 1990. Rakennuksesta puretut hirret omistaa Mauri Kuru.

Juho ja Matilda Kaulasen lapset olivat:

Herman Yrjö s.1872,

Hanna Vilhelmiina s.1873

Maria Serafiina s.1874

Laura Matilda s.1877

Alida Johanna s.1878

Tuure Juho s.1879

Sandra Eufemia s.1881

Alma Avita s.1883

Johan Jalmari s.1885

Anna Filippia s.1887

Valdemar Viljam s.1889

Toivo Einar s.1891

Evert Einar s.1893

Aikamoinen lapsilauma, mutta tuohon aikaan kaiketi aika keskiverto. Vanhimman pojan Hermannin ja nuorimman Evertin ikäero oli 21 vuotta. Moni lapsista kuoli nuorena. Pojat Valdemar ja Toivo elivät vain muutaman vuoden, Alida Johanna eli 10-vuotiaaksi. Johan Jalmari kuoli v. 1917. Hänellä ei tiettävästi ollut jälkeläisiä. 

Herman Yrjö Kaulanen (1872-1952). Vanhin kolmesta eloonjääneestä Juho ja Matilda Kaulasen pojista. 

Tuure Juho Kaulanen (1879-1945) on keskimmäinen Juho ja Matilda Kaulasen pojista.

Nuorin veljeksistä eli Evert Einar Kaulanen (1893-1973).

Kaulasen tyttäristä vasemmalta Alma Avita, Laura Matilda ja Sandra Eufemia. Kuva 1950-luvulta?

Talon tyttäret naitettiin maailmalle:

Hanna Vilhelmiina Pajalaan Emil Kosterille (Hupsuu Eemeli)

Maria Serafiina  Kolariin? Kefas Lapinniemelle.

Laura Matilda Muonion Tapojärvelle, Adolf Lehdolle (Lehon Aate).

Sandra Eufemia Kolariin Leevi Kivijärvelle.

Alma Avita Kolariin Eemeli Kivijärvelle.

Anna Filipia (Hilpi) Muonion Salmijärvelle Väinö Frimanille.

Kaulan tilasta muodostettiin perintötila v.1892.  Vanhin poika Hermanni asui jonkin aikaa ensimmäisen vaimonsa Maria Kustaava Äkäslompolon kanssa Kukaslompolon kruununtilalla, mutta joutui palaamaan Kaulaseen, Palomaan veljesten Juntin ja Kallen lunastettua tilan itselleen. Maria Kustaava kuoli v. 1908. Hermannin ensimmäisestä avioliitosta syntyi kaksi poikaa Hille Hilarius, Toivo Jalmari ja kaksi tyttöä, jotka kuolivat nuorina keuhkotautiin kuten heidän äitinsäkin. Toivo Jalmari kuoli myöhemmin jäätyään tukkikuorman alle. Hille oli kirjoittajan isoisä. Myöhemmin Hermanni avioitui taloon palkolliseksi otetun Johanna Kivijärven kanssa, jolla oli piiaksi tullessaan mukanaan poika: Väinö Kivijärvi. Hermannin ja Johannan yhteinen lapsi oli Kauko Herman, joka lapsena sairastui polioon ja jäi vammaiseksi.

Juho Kaulasen kuoltua v.1911, Matildalle tuli ilmeisesti mahdottomaksi hoitaa velkaantunutta tilaa ja  24. Helmikuuta 1912.  Kaulasen tila jouduttiin myymään puulaakille, kuten metsäyhtiöitä tuolloin nimitettiin.  Ostaja oli Toiminimi J.W Snellman G:son (Gerhardson). Oululainen sahanomistaja, laivanvarustaja ja tervaporvari J.W.Snellman oli serkku kuuluisammalle sadan markan setelin J.V. Snellmannille. Hinta oli 20000 Suomen markkaa. Aika vähän näin äkkiä ajateltuna, kun ottaa huomioon tilan koon. Ostajalla oli oikeus hyödyntää tilan metsiä; tietyn tuumamäärän vahvuiset puut rinnan korkeudelta mitattuna.  Asumisoikeus taloon perheelle jäi, mutta ja metsät olivat yhtiön. Matilda Kaulanen kuoli v.1916.

Kymmenen vuotta myöhemmin helmikuun 3. 1922 tehtiin taas kauppakirja, jolla pojat Herman, Tuure, ja Evert ostivat Kaulan tilan takaisin Snellmanin firmalta, hintaan 15000 mk.Takaisinlunastukseen ja sen edulliseen hintaan vaikutti ilmeisesti se, että oululainen metsäyhtiö halusi luopua omistuksistaan pohjoisissa erämaissa. Suomessa oli sisällissodan jälkeinen torpparilaki tullut voimaan ja kruununtilat vapauttava Lex Kallio oli valmisteilla. Aika oli muuttumassa ja se heijastui myös Kaulan tilan kohtaloissa.

Vaikka tila olikin taas oma, ei kolmen miehen yhteistalous ollut ongelmatonta, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun taloon naitujen emäntien takapuolet alkoivat mussahdella toisiaan vasten yhteisessä navetassa.Niinpä kävi, että Evert ja Aino (os. Jolla) rakensivat oman navettansa nykyisen Mäkelän paikkeille ja Hermanni ja Johanna (os. Kivijärvi)  omansa Kurulan pihapiiriin nykyisen tien kohdalle. Muuten pariskunnat lapsineen asuivat yhteistaloudessa. Hermanni ja Evert perheineen toisessa, Tuure ja Fredrika (os. Äkäslompolo) toisessa päässä taloa. Jotenkin voi kuvitella, ettei ihan joka aamu hyviä huomenia lirkuteltu, jos satuttiin yhtä aikaa eteiseen.

Myöhemmin Evert ja Aino rakensivat Mäkelään talon ja Hermanni siirsi Kaulasen pihapiiristä ulkorakennuksen, josta salvattiin Kurulan hirsinen päärakennus, joka on nykyisen Sport Shopin sisällä.Tuure jäi Fredrikan  kanssa isännöimään Keski-Kaulasta. Lopullinen tilan lohkominen tapahtui todennäköisesti1930-luvulla kruunutilojen lohkomisen yhteydessä.  Väinö Kivijärvestä piti tulla Kurulan isäntä, mutta hänen kadottua jäljettömiin tykistökeskityksessä v 1944, tuli Hillen poika Aatos Kaulanen taloon, ensin rengiksi ja myöhemmin Kurulan isännyys siirtyi hänelle.

Näistä kolmesta haarasta eli Hermannista, Tuuresta ja Evertistä Kaulasen suku on jatkanut sikiämistään ja kaikki Suomessa ja ulkomaillakin Kaulasen nimeä kantavat ovat Karhulahden talosta lähtöisin. Ei sukunimeä mitenkään suojattu ole. Se ei vain ole kelvannut kenellekään muulle – toistaiseksi.

11.05.2010

Kirjoittanut Eevan Juhon Hermannin Hillen Aatoksen poika Kauno Kaulanen

Jouni Kaulanen (isä Tuure), Emmi Kaulanen (myöh. Friman, isä Eevert) ja Aatos Kaulanen (isoisä Herman). Jouni ja Emmi ovat serkkuja ja Aatoksen isä Hille on näiden serkku. Kuva on otettu Torniossa ja liittyy urheiluseura Ylläksen Nousuun. Torniossa järjestettiin koulutusta seuratoimintaan ja kolmikko osallistui sille. Jouni toimi Nousun talousvastaavana ja Aatos sen sihteerinä

Kaulasen taloja 1970-luvulla.  Kuvassa vanha talo vasemmalla tien laidassa on purettu Keski-Kaulanen, jonka alapuolella on nykyään ravintola Kaivohuone. Aivan vasemmalla näkyy Mäkelää ja oikealla Kurula. Oikealla olevan  tällöin Irma ja Aatos Kaulasen omistaman Kurulan valkoinen rakennus on nykyään Sport Shopin myymälän osana ja taustalla näkyy navetan päätyä. Navetta vuorostaan on Lumiperhosen myymälä. Valkoinen pieni rakennus tien alapuolella on nykyään ( v. 2010) punainen.

Kauno Kaulanen on kirjoittanut tosi hienon alun Kaulasen suvun tarinalle. Siitä on hyvä jatkaa kunkin kolmen veljeksen sukuhaaraa edelleen. Tässä malliksi Kaulasen klaania eli vasemmalta Heikki, Erkki ja Ahti. Nykyisen Tunturintie (v. 2020) paikalla oli poikien vielä 1957 näin turvallista pyöräillä. Kuvassa taustalla nykyään purettu Keski-Kaulasen talo